Henkeen ja vereen suomalainen ja suomenmielinen!!! kirjoitti:mene hoitoon!

Siinähän oiva ratkaisu, suljetaan patriootit laitoksiin jos ne alkavat ajaa oikeuksiaan liian äännekkäästi. Surullista suomata että oman maan puolustaminen herättää ihmisissä tuollaista aggressiota. Suomalaisuuskin on mielestäsi varmaan hienoa niin kauan kuin se on ruotsalaisten harrastus, kuriositeetti, kuin 1800-luvun Lauantaiseurassa ikään.

Henkeen ja vereen suomalainen ja suomenmielinen!!! kirjoitti:

NPC kirjoitti:Taas nähdään miten suomeruotsalaisten pahantahtoiset illuminati-järjestöt ovat soluttautuneet kaikille yhteiskuntamme asteille! Tuollaisilla pienillä tavoilla ne juuri pönkittävät omaa asemaansa ja pyrkivät ajamaan suomenkieliset suomalaiset taas Ruotsin vallan alle! Meidän omanarvontuntoamme syödään ja kielirasismi tehdään hyväksyttäväksi, suomea puhuvat koululaisetkin opetetaan pienestä pitäen käyttämään itsestään halventavia nimityksiä ja palvomaan länsinaapurin ylivaltaa! Hyvä että on kansalaisaktivisteja jotka puuttuvat tällaiseen, vaikka hallituksessa ym. päättävissä asemissa istuvat ruotsinmieliset varmasti yrittävät tukahduttaa vastarinnan. Älä luovuta, tee valitus korkeimmalle mahdolliselle asteelle.

Toivottavasti tämä oli vitsi. Jos ei, niin mene hoitoon!

Miten ihmeessä on mahdollista, että joillain ihmisillä ei ole sen vertaa päätä eikä silmää, että erottaisivat sarkasmin todellisesta asiatekstistä. Haloo!

Sanat ovat niinkuin koet ne. Asun Ruotsissa ja minua saa mielellään sanoa finneksi. Joskus tuntuu kuin täkäläiset kaverini yrittävät liikaakin ja sanovat finländare.
Finne on suomenkielinen suomalainen, finlandssvensk on ruotsinkielinen suomalainen ja finländare on suomalainen katsomatta kieleen.
Olen myös sitä mieltä, että rasismi on todella pahasta, mutta eivät sanat ole rasistisia vaan se miten niitä käytetään.

Mustalaisita puheen ollen minun mustalaistuttavani täällä kutsuvat itseään mustalasiksi. Jos nimittäisin heitä manneksi he loukkantuisivat.
Ja he nauroivat kovasti ja aidosti kun kerroin veljestäni joka tuli kotiin nenä veressä ja paita risana. Äidille hän sanoi: "Luin juuri elämäni ensimmäisen
romaanin"