Vieras kirjoitti:Eikös periaatteessa toisen maan (tässä japanin) sana lausuta kuten se alkuperäisesti lausutaan?
Toisaalta tietysti kukaan suomalainen ei ymmärrä jos pyydän ojentamaan "Feöri"-pullon, mutta Fairyn (tai Fairin) saan lennossa vaahdottamaan astianpesua.
Itse asiassa ei lausuta. Nähdäkseni olisi järkevintä lausua alkukielen sääntöjen mukaisesti vain sanat, joiden alkuperäinen lausuntamuoto sopii suoraan toiseen kieleen niin kuin japanin sana "sake" sopii suomen kieleen (melkein) sellaisenaan. Vaikka osaisinkin lausua Fairyn alkukielen mukaisesti, katson paremmaksi puhua tuotteesta suomeksi nimellä "fairi". Esimerkiksi japanin kielessä on säännöt, miten englanninkieliset lainat lausutaan japaniksi. Jos sen logiikan tuntee, voi lennosta päätellä, mikä englanninkielinen sana on kyseessä, kun joku sitä sattuu käyttämään. Jos ei tunne, sanan tunnistaminen voi olla epätoivoinen tehtävä. On turha rasite yrittää väkisin lausua vierasperäiset sanat "oikein", jos puhuu jotain toista kieltä. Kielen sisäisen ymmärrettävyyden tulisi mielestäni olla etusijalla, ja siksi vaikkapa tuo mainittu Fairy on suomeksi parasta lausua "fairi".
En kyllä tiedä, miksi jotkut suomalaiset haluavat niin usein orjallisesti noudattaa vieraiden kielten lausuntamuotoja. Esimerkiksi hyvinkin sivistyneet ranskalaiset lausuvat amerikkalaisten ihmisten nimet ranskalaisittain silmääkään räpäyttämättä. Juuri vasta kuuntelin ranskankielistä keskustelua, jossa keskusteltiin eräästä kirjailijasta. Kirjailijan nimi oli "solbelo" ja hyvin ranskalaisittain painotuksin, joita en osaa ainakaan nopeasti tähän hätään muuttaa merkeiksi. Kieltämättä meni muutama sekunti ennen kun lamppu syttyi ja tajusin, että kyse on kirjailijasta nimeltä Saul Bellow.